His­to­ri­aa

Ker­to­mus Kadet­ti­to­ve­ri­kun­nan perus­ta­mi­ses­ta ja sen toi­min­ta ensim­mäi­seen var­si­nai­seen vuo­si­ko­kouk­seen saak­ka

 

Syyt, jot­ka aiheut­ti­vat Kadet­ti­to­ve­ri­kun­nan perus­ta­mi­sen

Elä­mä ja toi­min­ta Kadet­ti­kou­lus­sa on aina ollut kadet­tiup­see­rien mie­len­kiin­non esi­nee­nä. Jätet­ty­ään itse tämän opi­nah­jon he ovat kui­ten­kin jät­tä­neet osan itses­tään kou­lul­le. He ovat jät­tä­neet jäl­keen­sä hen­gen ja tra­di­tiot, joi­ta seu­raa­va kadet­ti­pol­vi on vie­nyt edel­leen eteen­päin. Vii­me vuo­sien kulues­sa oli kadet­ti­hen­ki vähi­tel­len muut­tu­nut yle­vään isän­maal­li­seen teh­tä­vään innoit­ta­vas­ta tun­tees­ta nurk­ka­pat­rio­tis­mik­si ja pel­käs­tään kadet­tiup­see­rin alle­vii­vaa­mi­sek­si samal­la, kun tra­di­tioi­hin lii­tet­tiin kai­ken­lai­sia yksi­lön vapaut­ta ja inhi­mil­li­siä tun­tei­ta louk­kaa­via lisiä.

Tämän kadet­tiup­see­rit suruk­seen havait­si­vat. Kun kou­lun sisä­puo­lel­la tapah­tu­nut mitään uudis­tuk­sia, päät­ti­vät he enti­si­nä kadet­tei­na, joil­ta kadet­ti­hen­ki ja tra­di­tiot oli­vat jää­neet perin­tä­nä, ryh­tyä jär­jes­te­le­mään kadet­tien kes­ki­näi­siä suh­tei­ta. Ne uljaat tra­di­tiot, yhtei­set salai­suu­det, jot­ka oli­vat peräi­sin aina Haa­pa­nie­men ja Hami­nan ajoil­ta, oli­vat jol­lain tavoin pön­ki­tet­tä­vä ja nii­tä val­vot­ta­va, sil­lä armei­jan mui­den upsee­rien ja osak­si sivii­li­väes­tön­kin kes­kuu­des­sa liik­kui kai­ken­lai­sia epä­miel­lyt­tä­viä huhu­ja (eikä aivan perät­tö­miä­kään) tavois­ta, joil­la van­hem­pi luok­ka koh­te­li nuo­rem­pia.

Juu­ri upsee­reik­si koro­te­tun kadet­ti­kurs­sin kadet­ti­vää­pe­li, vän­rik­ki Ryt­kö­nen teki aloit­teen. Hänel­lä­kin oli lähin­nä ollut tilai­suus seu­ra­ta olo­jen kehi­tys­tä kadet­ti­kou­lus­sa. Hän herät­ti aja­tuk­sen kadet­tien kes­kei­sen Kadet­ti­to­ve­ri­kun­nan perus­ta­mi­ses­ta ja laa­ti sil­le sään­tö­eh­do­tuk­sen. Yhdes­sä Kadet­ti­kun­nan puheen­joh­ta­jan, kapt. Frä­nin­gin kans­sa hän esit­ti asian kou­lun joh­ta­jal­le, evers­ti Hjelm­ma­nil­le, joka antoi asial­le läm­pi­män kan­na­tuk­sen­sa ja kut­sui kade­tit kool­le perus­ta­vaan kokouk­seen.

 

Perus­ta­va kokous 24.4.1925 Kadet­ti­kou­lul­la Munk­ki­nie­mes­sä

Pait­si kadet­te­ja oli kokouk­ses­sa läs­nä jää­kä­ri­ma­ju­ri Hein­richs, kapt. Frä­ning, kapt. Vei­jo­laa, kapt. Val­ka­ma, ltn. Lai­ne, ltn. Alft­han ja vänr. Ryt­kö­nen.

Kou­lun joh­ta­ja, evers­ti Hjelm­man, selos­ti mik­si kade­tit oli kut­sut­tu kool­le ja lausui havain­neen­sa, että kadet­ti­kou­lus­sa moni asia kai­pa­si kor­jaa­mis­ta van­hem­man ja nuo­rem­man luo­kan väli­sis­sä suh­teis­sa, tra­di­tioit­ten käy­tös­sä ja kadet­ti­hen­gen ymmär­tä­mi­ses­sä. Hen­gen, joi­den läpi­tun­ke­mia mie­hiä ja hei­dän teko­jaan var­sin­kin vuo­si­sa­dan 10-luvul­la, venä­läi­se­nä sor­toai­ka­na, hän esi­merk­ki­nä mai­nit­si. Lisäk­si hän huo­maut­ti oppi­la­sai­nek­sen muut­tu­mi­ses­ta, nuo­rem­man luo­kan olles­sa reser­viup­see­re­ja, tuli tapo­jen ja käyt­täy­ty­mi­sen hei­tä koh­taan olla hio­tum­paa ja arvok­kaam­paa. Keho­tet­tu­aan kokous­ta valit­se­maan puheen­joh­ta­jan, jok­si kokous valit­si kap­tee­ni Frä­nin­gin, hän pois­tui tilai­suu­des­ta.

Vän­rik­ki Ryt­kö­nen esit­ti ne syyt, joi­den nojal­la kadet­tiup­see­rit piti­vät Kadet­ti­to­ve­ri­kun­nan perus­ta­mis­ta tar­peel­li­se­na sekä selos­ti mil­lai­sek­si hän oli suun­ni­tel­lut Kadet­ti­to­ve­ri­kun­nan ja sen toi­min­nan. Jää­kä­ri­ma­ju­ri Hein­richs piti lyhyen esi­tel­män Haa­pa­nie­men ja Hami­nan kadet­ti­kou­lun tra­di­tiois­ta ja hen­ges­tä, joi­ta hän enti­se­nä kadet­ti­komp­pa­nian pääl­lik­kö­nä ja kadet­tien läm­pi­mä­nä ystä­vä­nä eri­koi­ses­ti tätä var­ten oli tut­ki­nut. Kapt. Val­ka­ma selos­ti kadet­tiup­see­rien käsi­tys­tä kadet­ti­hen­ges­tä ja tra­di­tiois­ta.

Tämän jäl­keen pää­tet­tiin yksi­mie­li­ses­ti perus­taa Kadet­ti­to­ve­ri­kun­ta.

Vänr. Ryt­kö­nen esit­ti sään­tö­eh­do­tuk­sen­sa, joka pie­nin muu­tok­sin hyväk­syt­tiin. Van­hem­man luo­kan kade­teis­ta valit­tiin väliai­kai­nen joh­to­kun­ta: puheen­joh­ta­jak­si kadet­ti­vää­pe­li Repo­nen, vaki­nai­sik­si jäse­nik­si kad.kers. Knuu­ti­la, kad.alik. Vii­ta­nen, kade­tit Karls­son ja Virk­ku­nen, varal­le kad.alik. Ker­vi­nen sekä kadet­ti Puhak­ka.

 

Kadet­ti­to­ve­ri­kun­nan toi­min­nan aloit­ta­mi­nen

Kad.alik. Terä esit­ti tove­ri­kun­nan sään­nöt kou­lun joh­ta­jal­le vah­vis­te­ta­vak­si, mut­ta kou­lun joh­ta­ja palaut­ti ne vuo­si­ko­kouk­ses­sa käsi­tel­tä­vik­si esit­täen nii­hin muu­ta­mia lisäyk­siä.

Mitään var­si­nais­ta toi­min­taa ei alus­sa ollut, sil­lä tent­ti­kausi alkoi ja v.a. joh­to­kun­ta ollen kokoon­pan­tu van­hem­mis­ta kade­teis­ta oli niin kiin­ni lop­pu­ten­teis­sään, että se tyy­tyi vain kut­su­maan kool­le 17.5.1925 väliai­kai­sen vuo­si­ko­kouk­sen, jos­sa se luo­pui viras­taan.

Nuo­rem­man kurs­sin kade­teis­ta valit­tiin uusi joh­to­kun­ta: puheen­joh­ta­jak­si kad.alik. Terä, vaki­nai­sik­si jäse­nik­si kad.alik. Kuk­ko­nen, kad.alik. Räsä­nen sekä kade­tit Jär­vi ja Iivo­nen, varal­le kadet­ti Susi ja meri­ka­det­ti Lau­nis.

Uuden joh­to­kun­nan teh­tä­väk­si jäi kut­sua kool­le var­si­nai­nen vuo­si­ko­kous myö­hem­min tent­tia­jan pää­tyt­tyä ja käyn­nis­tää toi­min­ta.