Historiaa

Kertomus Kadettitoverikunnan perustamisesta ja sen toiminta ensimmäiseen varsinaiseen vuosikokoukseen saakka

 

Syyt, jotka aiheuttivat Kadettitoverikunnan perustamisen

Elämä ja toim­inta Kadet­tik­oulus­sa on aina ollut kadet­tiupsee­rien mie­lenki­in­non esineenä. Jätet­tyään itse tämän opinahjon he ovat kuitenkin jät­täneet osan itses­tään koul­ulle. He ovat jät­täneet jäl­keen­sä hen­gen ja tra­di­tiot, joi­ta seu­raa­va kadet­tipolvi on vienyt edelleen eteen­päin. Viime vuosien kulues­sa oli kadet­ti­hen­ki vähitellen muut­tunut ylevään isän­maal­liseen tehtävään innoit­tavas­ta tun­teesta nurkka­p­a­tri­o­tismik­si ja pelkästään kadet­tiupseerin alle­vi­ivaamisek­si samal­la, kun tra­di­tioi­hin liitet­ti­in kaiken­laisia yksilön vapaut­ta ja inhimil­lisiä tun­tei­ta loukkaavia lisiä.

Tämän kadet­tiupseer­it suruk­seen havait­si­vat. Kun koulun sisäpuolel­la tapah­tunut mitään uud­is­tuk­sia, päät­tivät he entis­inä kadet­teina, joil­ta kadet­ti­hen­ki ja tra­di­tiot oli­vat jääneet per­in­tänä, ryhtyä jär­jestelemään kadet­tien keskinäisiä suhtei­ta. Ne uljaat tra­di­tiot, yhteiset salaisu­udet, jot­ka oli­vat peräisin aina Haa­paniemen ja Ham­i­nan ajoil­ta, oli­vat jol­lain tavoin pönkitet­tävä ja niitä valvot­ta­va, sil­lä armei­jan muiden upsee­rien ja osak­si sivi­iliväestönkin kesku­udessa liikkui kaiken­laisia epämiel­lyt­täviä huhu­ja (eikä aivan perät­tömiäkään) tavoista, joil­la van­hempi luok­ka kohteli nuorempia.

Juuri upseereik­si korote­tun kadet­tikurssin kadet­tivääpeli, vän­rik­ki Rytkö­nen teki aloit­teen. Hänel­läkin oli lähin­nä ollut tilaisu­us seu­ra­ta olo­jen kehi­tys­tä kadet­tik­oulus­sa. Hän herät­ti ajatuk­sen kadet­tien keskeisen Kadet­ti­toverikun­nan perus­tamis­es­ta ja laati sille sään­töe­hdo­tuk­sen. Yhdessä Kadet­tikun­nan puheen­jo­hta­jan, kapt. Fräningin kanssa hän esit­ti asian koulun johta­jalle, ever­sti Hjelm­manille, joka antoi asialle lämpimän kan­natuk­sen­sa ja kut­sui kade­tit koolle perus­tavaan kokoukseen.

 

Perustava kokous 24.4.1925 Kadettikoululla Munkkiniemessä

Pait­si kadet­te­ja oli kok­ouk­ses­sa läs­nä jääkäri­ma­juri Hein­richs, kapt. Frän­ing, kapt. Vei­jo­laa, kapt. Valka­ma, ltn. Laine, ltn. Alfthan ja vänr. Rytkönen.

Koulun johta­ja, ever­sti Hjelm­man, selosti mik­si kade­tit oli kut­sut­tu koolle ja lausui havain­neen­sa, että kadet­tik­oulus­sa moni asia kaipasi kor­jaamista van­hem­man ja nuorem­man luokan väli­sis­sä suhteis­sa, tra­di­tioit­ten käytössä ja kadet­ti­hen­gen ymmärtämisessä. Hen­gen, joiden läpitunkemia miehiä ja hei­dän teko­jaan varsinkin vuo­sisadan 10-luvul­la, venäläisenä sor­toaikana, hän esimerkkinä mainit­si. Lisäk­si hän huo­maut­ti oppi­la­sainek­sen muut­tumis­es­ta, nuorem­man luokan ollessa reservi­upseere­ja, tuli tapo­jen ja käyt­täy­tymisen heitä kohtaan olla hio­tumpaa ja arvokkaam­paa. Kehotet­tuaan kok­ous­ta val­it­se­maan puheen­jo­hta­jan, jok­si kok­ous val­it­si kapteeni Fräningin, hän pois­tui tilaisuudesta.

Vän­rik­ki Rytkö­nen esit­ti ne syyt, joiden nojal­la kadet­tiupseer­it pitivät Kadet­ti­toverikun­nan perus­tamista tarpeel­lise­na sekä selosti mil­laisek­si hän oli suun­nitel­lut Kadet­ti­toverikun­nan ja sen toimin­nan. Jääkäri­ma­juri Hein­richs piti lyhyen esitelmän Haa­paniemen ja Ham­i­nan kadet­tik­oulun tra­di­tioista ja hengestä, joi­ta hän entisenä kadet­tikomp­pan­ian pääl­likkönä ja kadet­tien lämpimänä ystävänä erikois­es­ti tätä varten oli tutk­in­ut. Kapt. Valka­ma selosti kadet­tiupsee­rien käsi­tys­tä kadet­ti­hengestä ja traditioista.

Tämän jäl­keen päätet­ti­in yksimielis­es­ti perus­taa Kadettitoverikunta.

Vänr. Rytkö­nen esit­ti sään­töe­hdo­tuk­sen­sa, joka pienin muu­toksin hyväksyt­ti­in. Van­hem­man luokan kade­teista valit­ti­in väli­aikainen johtokun­ta: puheen­jo­hta­jak­si kadet­tivääpeli Repo­nen, vak­i­naisik­si jäseniksi kad.kers. Knuu­ti­la, kad.alik. Viita­nen, kade­tit Karls­son ja Virkkunen, var­alle kad.alik. Kervi­nen sekä kadet­ti Puhakka.

 

Kadettitoverikunnan toiminnan aloittaminen

Kad.alik. Terä esit­ti toverikun­nan sään­nöt koulun johta­jalle vahvis­te­tavak­si, mut­ta koulun johta­ja palaut­ti ne vuosikok­ouk­ses­sa käsiteltäviksi esit­täen niihin muu­tamia lisäyksiä.

Mitään varsi­naista toim­intaa ei alus­sa ollut, sil­lä tent­tikausi alkoi ja v.a. johtokun­ta ollen kokoon­pan­tu van­hem­mista kade­teista oli niin kiin­ni lop­puten­teis­sään, että se tyy­tyi vain kut­sumaan koolle 17.5.1925 väli­aikaisen vuosikok­ouk­sen, jos­sa se luopui virastaan.

Nuorem­man kurssin kade­teista valit­ti­in uusi johtokun­ta: puheen­jo­hta­jak­si kad.alik. Terä, vak­i­naisik­si jäseniksi kad.alik. Kukko­nen, kad.alik. Räsä­nen sekä kade­tit Järvi ja Iivo­nen, var­alle kadet­ti Susi ja merikadet­ti Launis.

Uuden johtokun­nan tehtäväk­si jäi kut­sua koolle varsi­nainen vuosikok­ous myöhem­min tent­ti­a­jan pää­tyt­tyä ja käyn­nistää toiminta.